Jos nyt unohdetaan ne tasa-arvoista avioliittolakia koskevat mielipiteet, jotka on jo käsitelty miljoonaan kertaan (jumala sitä/tätä, perinne plaaplaa, sotaveteraanit oivoivoi). Ja jos myöskin jätetään turhanpäiväinen poliittinen korrektius sinne minne se kuuluu eli politiikkaan ja jutellaan suoraan, niin kuin tavalliset ihmiset voi. Homoparit voivat jo rekisteröidä suhteensa. Mitä nyt siis halutaan ja miksi sitä vastustetaan? Rekisteröidyn parisuhteen osapuolilla on oikeus puolisonsa perimiseen ja perheen sisäiseen adoptioon, mutta avioliittoon verratessa mm. oikeus samaan sukunimeen tai kaksoissukunimeen sekä perheen ulkopuoliseen adoptioon puuttuvat. Suurimmaksi ongelmaksi tuntuvat nousseen termin "avioliitto" käyttäminen ja homoparien oikeus adoptoida.
No niin, näinkin on sanottu "Avioliitto yhteiskunnallisena instituutiona on tarkoitettu suojelemaan yhteiskunnan tulevaisuutta, turvallista suvunjatkamista ja perheyksikköä. Adoptiossa on kyse siitä, että etsitään lapselle perhe eikä perheelle lapsi." Sanoja oli ps-kansanedustaja Mika Niikko Hesarin keskustelupalstalla. Sanoisin julkaisupäivänkin, mutta kyseinen Hesari oli koirani pissapaperina ja päivämäärä ei valitettavasti kuulunut tähän paperin pissattomaan osuuteen. No kuitenkin, tarkoittaako Niikko tässä, että jos homoparit saisivat adoptio-oikeuden, olisi joku näistä yllä mainituista ihanteista uhattuna? Miksi yhteiskunnan tulevaisuudesta ollaan huolissaan? Tuskin homoparien avioon pääseminen yhteiskunnan moraalia noin yleisesti rappeuttaa. Eikö vakaa parisuhde kuitenkin usein katsota moraalin kannalta paremmaksi kuin villi elämäntyyli irtosuhteineen? Eli olettaisin tulevaisuuden suojelemisen tarkoittavan lasten suojelemista. Sitä että lasta ei altisteta vaaraan joutua homoparin adoptoimaksi. Samaa tarkoitetaan varmaan perheyksikölläkin. Halutaan että lapsella on se turvallinen perheyksikkö, isä ja äiti. Mitä sitten tarkoittaa "turvallinen suvunjatkaminen"? Kyllä ihmiset sukuaan osaavat jatkaa, tuskin sitä tarvitsee tässä ylikansoittuneessa maailmassa pelätä. Sellaisenkin lainauksen ohimennen kuulin, että joku mielipidekirjoittaja pelkään parinkymmenen vuoden kuluttua enemmistön pareista olevan homopareja "ja odottakaahan 50 vuotta, sitten täällä ei olekaan kuin homopareja ja mitä sitten käy suvunjatkamisen, häh?" Mutta eihän tuollaisessa ajattelutavassa ole mitään logiikkaa. Ympäristöstä ja vanhemmista riippumatta tähän maailmaan on aina syntynyt homoja ja heteroita (ja moni on jotain siltä väliltä). Miksi heterosuhde yhtäkkiä lakkaisi kiinnostamasta? Ei se ole mikään normi, johon lapset pitää kasvattaa. Miehet ja naiset ovat aina tunteneet suurta seksuaalista mielenkiintoa toisiaan kohtaan. Ja aina on myös mukaan mahtunut muutama omaa sukupuoltaan himoitseva yksilö. Ei tämä ole mihinkään muuttumassa lakipäätösten perusteella.
Mutta entä tosiaan lapset? Mikä on lapselle parasta? Homoparit ja heteroparit eivät eroa kasvattajina toisistaan muuta kuin yksilötasolla. Lapsen hoitaminen ei ole heteroparille mitenkään luontevampaa kuin homoparille. Kumpikin joutuu hommaan opettelemaan. Biologinen vanhemmuus ei myöskään ole koskaan kertonut vanhempien erinomaisuudesta. Lapselle tärkeintä on, että ympärillä on turvallisia aikuisia, joilta saa aikaa, rakkautta, rajoja ja ymmärtämistä. Lapsen on hyvä saada ympärilleen erilaisia turvallisia aikuisia ja muita lapsia. Lapsen on hyvä tottua jo pienestä eri näköisiin, eri ikäisiin, eri tavalla puhuviin, eri tavalla liikkuviin ja eri lailla käyttäytyviin ihmisiin. Miehiin ja naisiin. Näin lapsi ei koe mitään ihmistyyppiä pelottavaksi tai uhkaavasti ja muodosta jo pienenä ennakkoluuloja tietyistä ihmisryhmistä. Lisäksi lapsen terveen seksuaalisen kehityksen on sanottu vaativan sekä miehen että naisen mallin. Ja jos vanhemmat ovat samaa sukupuolta, pitäisi joku miehen/naisen malli löytyä lähipiiristä. Ja jos joku homopari miettii ja järjestää asiat näinkin hyvin lapselleen, luo hän paljon paremmat lähtökohdat lapsensa elämälle kuin monet heterovanhemmat. Vai unohtuuko homojen adoptio-oikeuden vastustajilta, kuinka huono lapsen on kasvaa väkivaltaisessa, alkoholisoituneessa ja/tai piittaamattomassa heteropariperheessä? Ja samanlaisen tukiverkon avullahan yksinhuoltajatkin kasvattavat täysin mallikelpoisia lapsia. Vakavampi uhka lapsen terveelle sukupuolikehitykselle olisi täysin toiseen sukupuoleen katkeroitunut yksihuoltaja. Tai ihan avioeron partaalla kituuttavat heterovanhemmat. Se on kummallista, miten jaksetaan puhua siitä, kuinka homoparien lapsia kiusattaisiin koulussa. Kuinka tämä olisi homovanhempien syytä? Heterovanhemmathan siinä olisivat epäonnistuneet, jos olisivat kasvattaneet kiusaajan. Jaksaako joku vielä kauhistella niitä "luonnottomuuksia", joita homovanhemmat makuuhuoneessaan sitten tekisivät ja kuinka tämä traumatisoisi lapsen? Tuskin homoparit makuuhuoneessaan tekevät mitään sellaista, mikä ei heteroiltakin luonnistuisi ja kaikki hyvät vanhemmat tietävät, että seksielämä tulee pitää poissa lastensa näkyviltä.
Mistä sitten johtuu se kiivas riitely termin "avioliitto" varaamisesta vain heteropareille? Ihmetellään mikseivät homoparit voi tehdä edes tätä yhtä myönnytystä, kaiken muun ovat jo heteropareilta saaneet. Hassu ilmaisu muuten sinänsä, ihan kuin heterot olisivat yhteiskunta ja homot sen ulkopuolisia. Minulle tulee tästä mieleen tilanne USA:ssa silloin, kun tummaihoiset saivat istua vain bussin takaosassa. Toki he olivat valkoihoisten kanssa samassa kulkuneuvossa ja kyllähän he pääsivät sillä yhtä lailla paikasta a paikkaan b. Mutta ei kai kukaan väitä, että se oli tasa-arvoista? Se että osa väestöstä nostettiin toista paremmaksi? Sana avioliitto ei ole osa vain heterokulttuuria, se on osa meidän kaikkien kulttuuria. Se on homojen perinne siinä missä heterojenkin. Samalla tavalla homoseksuaalien vanhemmat ja isovanhemmat ovat aikojen saatossa menneet naimisiin. Samalla tavalla avioliitto on homoseksuaaleille tärkeä, se on heidänkin perinteensä siinä missä heteroiden. Heteroilla ei ole mitenkään suurempaa oikeutta sanaan avioliitto.
Mitä sitten seuraa, jos homoparit saavat avio-oikeuden? Koiranko kanssa sitä seuraavaksi pyritään vihille? Jos kuitenkin suljetaan jo heti alkuun muutama skenaario keskustelun ulkopuolelle. Avioliiton pitäisi olla tasavertaisten aikuisten yhteisymmärryksessä ja yhteisestä tahdosta solmittu liitto. Se ei siis kuulu esim. eläimille ja lapsille. Mutta kuten perussuomalainen Halla-Aho ja muutama muukin on tuonut esiin, eivätkö samat homoliittoja puoltavat argumentit päde myös moniavioisuuteen? Ja eikö ole hieman tekopyhää, että kiivaat, itseään yltiösuvaitsevina pitävät ihmiset tuomitsevat suoralta kädeltä moniavioisuuden, koska se ei sovi meidän moraaliimme ja kulttuuriimme? Koska islam? Eli pitäisikö myös moniavioisuus hyväksyä, jos kaikki suhteen osapuolet ovat tasavertaisia, aikuisia ihmisiä, jotka omasta tahdostaan tällaiseen liittoon haluavat? En näe oikein syytä tai oikeutusta sen kieltämiseen. Avioliittoa moniavioiset saavat kuitenkin todennäköisesti odottaa pidempään, sillä siinä missä homoparien vihkiminen ei eroa millään lailla heteroparien vihkimisestä, tulee moniavioisten kanssa eteen aivan uudenlaisia ongelmia: miten perintö jaetaan, kuka saa lapset erossa jne. Jos henkilö A eroaa henkilöstä B, mutta kumpikin haluaa olla vielä aviossa henkilön C kanssa, niin kuka on oikeastaan naimisissa ja kenen kanssa? Ja perisikö henkilö B henkilön C kautta henkilön A, vaikka tämä ei olisikaan henkilön A tahdon mukaista?
Joka tapauksessa sekä tasa-arvoisen avioliiton kannattajien että vastustajien pitäisi avartaa mieltään ja pohtia asioita useammasta näkökulmasta. Mikä on oikein ja mikä väärin? Saavatko lapsensaantiin kykenemättömät parit avioitua? Saako makuuhuoneessa tehdä muuta kuin lähetyssaarnaajaa, pimeässä ja peiton alla? Mikä on kuvottavaa ja kiellettyä ja moraalitonta? Onko pedofiili paha vai syytön taipumukseensa? Voiko televisionsa kanssa mennä naimisiin? Onko auton koskettelu ja sen päälle runkkaaminen sairaampaa kuin pornon katsominen? Onko väärin harrastaa eläimen kanssa seksiä, jos eläintä ei pakota? Poikkeaako suhde aikuisen kehitysvammaisen ja ei-kehitysvammaisen välillä aikuisen ja lapsen välisestä suhteesta, jos kehitysvammainen on henkisesti lapsen tasolla, mutta kuitenkin tahtoo suhdetta? Osa kysymyksistä menee jo tabuiksi katsottujen asioiden puolelle. Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, haluan vain saada aikaan ajattelua ja perusteltuja mielipiteitä. En myöskään väitä, että kaikki kyseenalaistamani pitäisi hyväksyä tai että itse ne hyväksyisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti