Ja paholainen loi naisen?

Törmäsin Suomi24:n keskustelupalstalla tekstiin (http://keskustelu.suomi24.fi/node/11339239), johon vastaamisen mielekkyydestä voi olla montaa mieltä. Sitä lukiessa tuli mieleen monia vähemmän imartelevia sanoja tekstin kirjoittajasta (idiootti, ahdasmielinen, ymmärtämätön, kapeakatseinen, itsekeskeinen, itserakas, paskantärkeä jne.), mutta tekstissä oli kuitenkin jotain, joka houkutti vastaamaan. Jotain sellaista, mistä en itsekään ole saanut täyttä selvyyttä ja jonka haluan siksi tuoda esille. Ja huolimatta monista pahoista ajatuksistani kirjoittajaa kohtaan, teksti sivuaa mielestäni ihan oikeita ja todellisia ongelmia; outoja sosiaalisia pelejä, kiusaamista, syrjimistä ja yksin jäämistä. Jäätävät johtopäätökset vain on alkuperäisen tekstin kirjoittaja vetänyt, ei voi muuta sanoa. Pahoittelut kuitenkin omista pahoista ajatuksistani, sillä mielipiteitä saa ja pitää esittää, myös niitä omistani poikkeavia.

Teksti jota kommentoin (käytetään siitä vaikka nimeä ap-teksti ja sen kirjoittajasta op hänen nimimerkkinsä ordre.public mukaan) on otsikoltaan "Naisten keskinäinen kataluus sinkkuepidemian syynä?". Tekstissä tuodaan eräänlaisena totuutena esiin, että kenties evoluutioon pohjautuvista syistä naiset arvostavat miehissä ensisijaisesti statusta ja varallisuutta, miehet taas naisissa nuoruutta ja kauneutta. Tämän takia osa miehistä saa siis ylen määrin huomiota ja osa jää täysin yksin. Tämän jälkeen ap-tekstissä todettiin naisten laittautuvan ja tekevän ylipäätään kaiken mitä elinaikanaan sitten tekevätkin vain saadakseen itselleen miehen. Siksi ordre.publicia hieman kummastutti joidenkin naisten tapa käyttää tummaa meikkiä, kiroilla ja ottaa tatuointeja, sillä sehän ei op:n mukaan miellytä miestä. "Miksi naiset pyrkivät tietentahtoisesti vähentämään haluttavuuttaan miesten silmissä?" op huutaa hädissään. Op on kuitenkin keksinyt tähän syyn: kierot naiset käyttäytyvät näin pelotellakseen herkkiä ja hyväluonteisiä naisia! Naiset (kuulemma) hallitsevat toisiaan pelolla ja muodostavat jopa ystävyyssuhteita vain koska ryhmässä on enemmän voimaa tyrannisoida niitä heikompia ja herkempiä. Hieman tekstissä tulee myös esille se, kuinka Aasian maiden kiltit naiset meikkaavat itsensä kauniisti ja tyttömäisesti, kun taas me Suomi-korpit ilkeyttämme ja itsekkyyttämme asetumme miehen asemaan hallitaksemme paikallisia miesmarkkinoita pelolla. Ap-tekstissä myös kerrotaan suomalaisten miesten olevan liian saamattomia suojelemaan tätä pientä hyväsydämisten ja herkkien naisten joukkoa, joka korppien keskuudessa vähemmistönä. Op kertoo herkkien naisten lihottavan itsensä ja pukeutuvan huomaamattomiin vaatteisiin, jottei alfanaaraiden joukko tuhoaisi heitä. Yksi ap-tekstin parhaista pätkistä on mielestäni seuraava: "Miesten mieleiset kauniit, herkät ja hyväluontoiset naiset runnellaan viehätysvoimansa takia henkisiksi raajarikoiksi. Jotkut eivät kestä ja tekevät itsemurhan. Naisten keskinäisen kataluuden taustalla on taistelu parhaista miehistä. Parhaimpia ovat yleensä miehet, jotka pystyvät parhaiten suojelemaan naisia toisilta naisilta, eli yleensä miehet, joilla on statusta, varallisuutta ja valtaa." Siinä on kamalaa, traagista totuutta ja miehisessä ylemmyydentunnossa kirjoitettua paskaa yhteen kietoutuneena. Minä tunnen henkilökohtaisesti muutaman kauniin, herkän ja hyväluonteisen naisen, jotka elävät käsittämättömässä alemmuudentunnossa, vaikka ovat kaikin tavoin upeita. Toisaalta syyt tähän eivät ole niin yksioikoiset kuin op antaa ymmärtää. Lopussa op vielä ihmettelee, kuinka muut miehet eivät huomaa naisten tauotonta sotaa ja miettii, miksi naiset ovat niin vaitonaisia asiasta. Hän pohtii, eivätkö naiset uskalla puhua vai eivätkö he vain halua "murentaa sukupuolensa perusteella saamiensa etuoikeuksien perustaa". Loppuyhteenvetonaan op toteaa, että naisten kataluudesta johtuen osa naisista on miesten silmissä epäviehättävän miehekkäitä ja loput tämä miehekäs naisenemistö on turmellut psyykkisesti toimintakyvyttömäksi.

Aloitetaan nyt argumentointi sitten niistä helpoimmista asioista. Nainen ei ole paha. Naisilla ei ole myöskään mitään miehet ulkopuolelleen jättävää salaliittoa eikä suurimmalle osalle naisista miehenmetsästys ole se suurin syy elää ja tehdä asioita. En oikein tiedä mihin op pohjaa käsityksensä naisen kataluudesta. Onko hän uskonnollinen ja yhä kantaa kaunaa siitä kuinka Eva tarjosi Aatamille omenaa? Onko naisten kataluus siis hänen mielestään osa perisyntiä? Vai uskooko hän kataluuden olevan naiselle jonkinlainen periytyvä eläimellinen vaisto? Ihminenhän on hyvin vähän enää nykypäivänä vaistojensa ohjattavissa, mutta vaikka meitä sitten ajattelisi apinalaumana, niin en silti ymmärrä väitettä periytyvästä kataluudesta. Toki apinalauman johtaja oli se "kovin jätkä", mutta tietojeni mukaan naaraat kuitenkin elivät keskenään melko hyvässä sopusoinnussa poikasiaan kasvatellen. Vai johtuuko tämä kataluus siis nykykulttuurista ja etenkin tästä monessa paikassa kirosanaksi muodostuneesta feminismistä? Jos vastaus on tuo viimeisin, niin ainakin voimme todeta, että tyttölapsi ei ole synnynnäisesti paha tai katala. Sen haluaisin tietää, että milloin ja miksi feminismistä tuli sellainen kirosana? Feminismi ajaa tasa-arvoa naisnäkökulmasta. Syy miksi feminismi ei aja tasa-arvoa miesnäkökulmasta on se, että sen tekee maskulismi. Feminismi tarkoitus on siis saavuttaa tasa-arvo ja se keskittyy niiden asioiden parantamiseen, joissa naiset ovat miehiä heikommassa asemassa. Totuus on se, että feminismi ei ole tehnyt naisia "miesmäisiksi", vaan se on tarjonnut naisille vapaammin toteuttaa itseään kodin ja lastenhoidon ulkopuolella. On aivan järjetöntä väittää, että naisella olisi mielessään vain kierot ja epärehelliset aikeet hänen hakeutuessaan vaikka tekniselle alalle. Osa naisista vaan sopii sinne paremmin kuin jotkut miehet. Joitain naisia kiinnostaa tekniikka. Mutta en jaksa tästä väitellä turhan pitkään. Sen pitäisi olla kaikille itsestäänselvyys, että ihmiset ovat ensisijaisesti yksilöitä ja sitten vasta naisia/miehiä, nuoria/vanhoja, tummia/vaaleita jne. Jos tämä ei lyhyellä selityksellä selkene, se ei todennäköisesti avaudu jankuttamisellakaan.

Mihin haluaisin kuitenkin itsekin selvyyttä, ovat aiemmin mainitsemani syrjintä, kiusaaminen, yksinäisyys ja sosiaaliset pelit. Ei voi kieltää, etteikö niitä olisi. Väittäisin kuitenkin, että niitä esiintyy sekä naisilla että miehillä. Kiusaamista, syrjintää ja yksinjättämistä esiintyy sukupuoleen ja ikään katsomatta kaikkialla. Puhutaan paljon koulukiusaamisesta ja työpaikkakiusaamisesta. Tällainen kiusaaminen ei kuitenkaan ole nyt tämän blogitekstin aiheena. Päädytään siis siihen kysymykseen, johon minulla ei ole tarjota kattavaa vastausta: Pelaavatko naiset miehiä enemmän sosiaalisia pelejä? Entä liittyvätkö nämä pelit aina miehiin ja "parhaiden miesten" saamiseen? Puhe "parhaista miehistä" on tosin absurdia. Teini-ikäisenä olimme kaverini kanssa ihastuneita samaan poikaan, vaikka eipä sekään aiheuttanut meille veristä kilpailua ja toisen henkistä rampauttamista. Kunhan keskenämme puhuimme pojasta ja siitä mitä hän teki tai sanoi. Sen jälkeen miesmakumme ovat kehittyneet täysin eri suuntiin ja voin rehellisesti sanoa, etten himoitse kenenkään kaverini miestä. Mutta mitä ovat siis nämä naisten sosiaaliset pelit? Jonkinlaista keskinäistä nokittelua oli teini-iässä havaittavissa. Suositut vastaan epäsuositut. Väittäisin kuitenkin pojilla olevan samanlaista paikan hakemista ja rajojen kokeilua. Olisi mielenkiintoista kuulla rehellisiä mielipiteitä siitä ihan miehiltä, koska itselläni ei ole asiasta ensikäden tietoa. Teini-iän jälkeen en kuitenkaan ole mielestäni joutunut osalliseksi tällaisiin peleihin. Jäävätkö ne tavat kuitenkin elämään joihinkin piireihin? Silti minusta tuntuu, että tällaisia pelejä pelaavat aikuiset ovat vähemmistö. Muutaman kerran olen kohdannut työelämässä naishenkilöitä, jotka suhtautuvat minuun syyttä vihamielisesti ja ovat korostetun omistushaluisia miehistä, joista en ole edes kiinnostunut. Tällaiset henkilöt ovat kuitenkin minun elämässäni olleet poikkeustapauksia ja hyvin pieni vähemmistö.

Pystyn kyllä samaistumaan tuohon ajatusmalliin, jossa herkkä ja älykäs nainen ei osaa tai uskalla olla oma itsensä ja näkyvä. Teini-ikäisenä tytöt hakevat monin eri tavoin paikkaansa aikuisten maailmassa. Jotkut saattavat pukeutua ja ehostautua ylikorostetun naisellisesti ja toiset piilottelevat naiseuttaan huomaamattomiin vaatteisiin. Sanoisin että tässä vaiheessa ne mahdolliset ongelmat sitten kehittyvät. Mielestäni paineet tulevat kuitenkin ulkoa eikä tytöistä itsestään tai heidän oletetusta pahuudestaan. Tytöille syötetään käsitystä, että heidän pitäisi olla nollakoon Hollywood-kaunottaria ollakseen hyviä ja suosittuja. Onnelliset loput tulevat vain kaikkein kauneimmille Lumikeille ja Ruususille. Tällaiset käsitykset aiheuttavat epätoivoa, pahoinvointia ja kilpailua naisten keskuudessa, sillä kauneusihanteet vaativat tavallisilta ihmisiltä liikaa. Se kenties synnyttää jonkinlaista naisten välistä vihaa, kun kadehditaan toisten ulkonäköä sen takia, että kaikkien pitäisi mahtua sellaiseen muottiin, johon suurin osa ei pysty mahtumaan. Itse koin teini-iän hankalaksi. En tuntenut olevani kaunis tai seksikäs tai sellainen naisellinen nainen, joita media minulle syötti. En osannut tai kehdannut pukeutua naisellisesti, en uskonut että pojat voisivat kiinnostua minusta. En myöskään halunnut laittaa itseäni siihen muottiin, mikä kauniille ja naisellisille naisille on tehty. Minä olen älykäs ja pystyvä, en halunnut "tyhmäksi, kikattelevaksi kanaksi". Vasta myöhemmin iän ja itsetunnon myötä tajusin, että minun ei tarvitse olla muiden käsitysten mukainen vaan että käsitysten pitää muuttua. Pukeutuminen tai ehostaminen tai mitkään tyttömäiset piirteet eivät ole tyhmyyden tai heikkouden merkkejä. Uskon parhaiten ajavani tasa-arvoa, kun ole osoitan pärjääväni siinä missä kuka tahansa mies muuttamatta kuitenkaan itseäni miehen kaltaiseksi tai vähättelemättä naisellisia ominaisuuksiani. En kuitenkaan ole mielestäni kokenut erityistä "naisvihaa". Syrjintä ja negatiiviset asenteet ovat aina mielestäni tulleet yksittäisiltä henkilöiltä ja ryhmiltä, joita ei ole yhdistänyt sukupuoli vaan negatiivinen ja vihamielinen asenne. Mutta hieman avoimeksi kuitenkin jää, kokevatko muut naiset olevansa osallisia naisten välisissä peleissä. En pysty siihen yksin kovin kattavasti vastamaan.

Mielipiteeni ovat universaaleja totuuksia Suuren Pääsiaispupun edessä

Tässä blogissa ei kerrota totuuksia, vaan mielipiteitä. Näiden mielipiteiden taas toivotaan aiheuttavan keskustelua, johon myös eriävät mielipiteet ovat tervetulleita, sillä pelkkää "hyvä, hyvä"-selkääntaputtelua ei voi oikein keskusteluksi kutsua. Toisaalta koska blogin kirjoittaja ei tunne tarvetta mielistelyyn ja yltiökohteliaisuuteen, eikä näe blogin lukijaa "asiakkaana" joka on "aina oikeassa", on turha olettaa että ihastellen otan vastaan mitä tahansa huorittelua. Eriävät mielipiteet eivät siis ole paskoja tai epätoivottuja, mutta "onpas, eipäs, olet tyhmä, haiset pahalta, varmasti olet ruma/lihava/yksinäinen"-tyyliset mielipiteet ovat kaikkien ajan haaskausta. Välttäkää siis mielellään sellaisia. Luen mielelläni hyvin perusteltuja kommentteja laidasta laitaan.

Minulla ei ole mitään erityistä vakaumusta, maailmankatsomusta, ehdottomia periaatteita tai järkkymättömiä mielipiteitä. En kuitenkaan ole vastuuton ja holtiton, muiden kustannuksella ja toisten nurkissa ajelehtiva pikkurikollinen, vaikka en eläkään minkään kiveen kirjoitetun sääntökirjan mukaan. Keskustelen asioista, muodostan mielipiteeni ja elän siten mikä tuntuu minusta hyvältä ja oikealta. Vaikka moraali, hyvä ja paha, oikea ja väärä ym. ovat mielestäni häilyviä käsitteitä. Vaikka elänkin melko vakaumuksetonta elämää, kuuntelen mielelläni myös yhden totuuden ihmisten mielipiteitä, sillä haluaisin kyllä oppia ymmärtämään, mikä saa ihmisen niin varmaksi uskostaan johonkin tiettyyn asiaan. En ole siis edes ateisti, sillä mistä hitosta senkään sitten voi satavarmasti tietää. Ehkä Suuri Pääsiäispupu tarkkailee minua jatkuvasti jostain nurkan takaa ja Häneen uskomalla pääsen joku päivä suklaan ja munien taivaalliseen maailmaan. Niin ainakin haluaisin uskoa.

Ai niin, kuten kaikki "minä arvostan eniten mielipiteitä, joiden takana niiden lausuja seisoo rohkeasti omalla nimellään"-tyyppiset henkilöt jo huomasivat, kirjoitan nimimerkillä. En näe mitään syytä kirjoittaa omalla nimelläni. En kaipaa julkisuutta enkä hulluja oveni taakse. En tunne teitä ja suureen osaan en varmaan edes haluaisi henkilökohtaisesti tutustua. Miten se nimen kertominen nyt tekisi mielipiteitäni edes paremmaksi? Joutuisin ehkä sensuroimaan sanomisiani henkilökohtaisten uhkausten pelossa. Mikä ylipäätään saa ihmiset hermostumaan toisten mielipiteistä niin paljon, että pitää mennä henkilökohtaisuuksiin ja jopa turvautua väkivaltaan? Mikseivät asiat voi riidellä ja henkilöt pysyä kuitenkin ystävällisissä tai vähintäänkin kohteliaissa väleissä? Esimerkiksi voisi ottaa Päivi Räsäsen. En ole ollenkaan samaa mieltä hänen kanssaan homouteen liittyvistä asioista ja hänen lausuntonsa aiheesta ovat jopa törkeitä. Uskon hänen kuitenkin muodostaneen mielipiteensä vilpittömästi sen pohjalta, minkä hän uskoo oikeaksi. Hän tuskin itse huorittelisi muita tai toivoisi vastaväittelijöiden kuolemaa, vaikka hänen mielipiteensä tuottavatkin surua monille. Mielestäni tässä demokratiassa hänellä pitäisi olla oikeus mielipiteeseensä ilman että "äärisuvaitsevaisto" alkaa lähettämään hänelle tappouhkauksia. Sellainen on sairasta ja kamalaa.

Tähän on hyvä lopettaa ensimmäinen blogimerkintä, kun kaikkia osapuolia on tullut tasapuolisesti haukuttua. Minäkin olen hieman paska, joten älkää välittäkö.